keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Never give up, it's such a wonderful life


Poikkeus sääntöön "brittimiehet on rumia" ... me likey.

Nojoo mutta asiaan! Tänään on ollu hyvä päivä. Englanninkoe meni no joo ihan jees, voishan sieltä jotain kasia odotella. Jos oikeen positiiviseks heittäytyy. Mantsankokeen kun sain händyyn niin yllätyin ihan täysillä, 9- napsahti. Nyt ei voi mutsikaan kitistä ja angstata siitä että mä en panosta koulunkäyntiin yhtään jäkäjää :) (siinä tapauksessa voi jos muista kokeista tulee vähän huonompia tuloksia... Mikä on erittäin todennäköistä. )

Tänään pääsee taas viikon tauon jälkeen zumbaamaan. Se oli ihan hullun kivaa vaikka takanani olleet seiskaluokkalaiset sai varmaan naurukohtauksia kun yritin vatkata massiivista perääni ja pistää jäykähkön lantion hurmaavasti pyörimään. Vähän oli kyllä lievästi sanottuna ylibuukattu tää lopen zumbakurssi, porukkaa oli varmaan viitisenkymmentä pienessä salissa ja kyllä sai varoa ettei vauhdikkaissa liikkeissä huitassu vierustoveritätiä naamaan. Toivotaan että tällä kertaa suurin osa tädeistä ois jo pudonnu kärryiltä ja lähteny menemään että olis vähän tilaa itekki tehä jotain.

Oon heittäytyny viimeaikoina vähän säälittäväksi! Se selvinnee mun viimepäivien playlististä. Nimenomaan tää ensimmäinen biisi edustaa sitä "pitäisikö huolestua?" -osastoa.


Adam Lambert....

Eliza Doolittle - Pack Up. Yksinkertasesti makee ton äijän ääni joka laulaa kertosäkeessä. Siinä on särmää!

Hurts - Wonderful Life

Näillä on hyvä alotella viikonloppu, tänään Oskari tulee yöksi ja huominen on täynnä laiskottelua!

tiistai 28. syyskuuta 2010

Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on, ja jalkojemme alla sama maa


Mähän olen oikeastaan tunnustautunut kuuluvani Jenni Vartiaisen inhoajaporukkaan, mutta tämä biisi jäi pyörimään Spotifyyn ihan pidemmäksikin aikaa! Tänään oli koeviikossa vuorossa ruotsi ja reisillehän se meni. Tää päivä on menny ruotsinkoetta murehtiessa ja huomiseen enkunkokeeseen valmistautuessa. Ulkona on nätti ilma ja kuvaamaan oli ajatus lähteä sikälimikäli saisin pyllyn ylös tuolista. Ja sainhan mä, pärstäkuvia enimmäkseen tuli napsittua. Ja heti kun katoin kuvia koneella niin nehän näytti ihan kamalilta! Kamera vääristää! Tai kameran näyttö pikemminkin.. :( Ainoa onnistunut otos omasta naamasta tässä.
Siinä se! Jippikayjei vai miten se Cheek sanoo, sama se mut tässä teidän iloksenne Cheekkiä joka on siis saletisti aivan älyihku! Toisin kun mun hiukset jotka ihailee selkeesti meijän pihanurmikkoa. Rehottaa...



No mut sitten tähän edustavampaan puoleen eli rakkaaseen karvanaamaan, Viimaan.
Mamman hieno tyttö saa sydämen pullahtamaan rinnasta ulos ! Lässyn lässyn ... Joku sanoi että koiralle ei sais lässyttää, sen psyyke kärsii siitä tai jotain. Viima on siis todennäkösesti vähintään skitsofreenikko mikäli hempeilyllä ja lällyllä äänensävyllä on oikeesti jotain vaikutuksia ton eläimen kehittymiseen.






















Kaikki mussut mahtunu yhteen kuvaan! (Tää kuva ei oo tosin tältä päivältä mutta söpö se silti on.)

Ulkoilun lisäksi oon tänään viettänyt aikaa teekupin kanssa. Pelottaa syödä yhtään mitään kun helmikuussa vielä pitäis tohon vanhojenmekkoon mahtua, tänäänki meni hampurilainen ihan tyytyväisenä massuun vaikka pitäis olevinaan laihduttaa tai ainakin pysyä näissä mitoissa! Vähänkö typerää, mitä painonhallintaa tää muka on et mätän kaikkee 'tosi terveellistä' naamaan aina kun tulee tilaisuus :) Pidän itteäni lähinnä säälittävänä, "salaattia ääntä kohden!" pitäis olla mun mottoni mutta tällä hetkellä se taitaa olla "syö mitä vaan, milloin vaan ja missä vaan". Houkutukset suklaan ja roskaruoan saralta on liian suuria tällaselle heikkomieliselle!






















Semmosta tällä kertaa, huomenna siis enkkua tiedossa ja Oskari tulee yöksi, voitais tehä amerikkalaisia pannareita (vaikka just tehtiin viime viikonloppuna) ... Niin mikä se painonhallintajuttu olikaan?

maanantai 27. syyskuuta 2010

Saletisti 26 päivää!!

Jeskamandeera meikä on fiiliksissä! Koeviikkoa jäljellä tasan kaksi päivää (suht helpot kokeetkin vielä), sitten torstai lomaa ja perjantaina alkaakin maailman helpoin jakso ikinä. 20 viikkotuntia höystettynä yhdellä kahdeksan aamulla, kahdella ysin aamulla, yhdellä kympin aamulla ja yhdellä yhdentoista aamulla. Lukioon mennään leikkimään vaikka joku viisas opettaja joskus jotain päinvastaista sanoikin... Ihan muksasti on rullaillu tää koeviikko tässä, mitä nyt matikka vähän tökki mutta se nyt oli ihan arvattavissakin. Mantsasta odottelen semmosta kasia, matikasta ... vaikka vitosta. Psykologiasta ysi olis kova sana ja äikästä en suostu ottamaan siltä sitä paperia takas mikäli AINEISTOPOHJAISESTA ESSEESTÄ tuli 40 tai alle pisteitä... Mutta se siitä koulujorinasta.
Pakko mun on vähän hehkuttaa: etelänmatkaan on enää 26 päivää ja jos totta puhutaan, niin toisinaan katson paljonko tunteja on jäljellä. Ihan hölmöä, mutta mä vaan oon yli-innostunut enkä kestä lokakuun 24. päivän odotusta! Lomamatkan jälkeen alan odottaa vanhojentansseja ja sen jälkeen alan odottaa kesälomaa. Ja sitten täysi-ikäistymistä. Elämä on yhtä odottamista ja se sopii mulle, pysyypä ajatus kasassa kun on jotain kivaa mitä odottaa :)

Loppuun maailman tunteikkain biisi. Tai kaksikin.


Ai mikä ihanien upeiden introjen riemuvoitto? <3

plus:

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Lapsuusmuistoja!

Mä rakastan mun lapsuutta. Ainakin näin jälkeenpäin. Mulla oli oma huone, mukavasti leluja, kivoja kavereita ja kaikki kohdallaan. Erityisesti rakastin meidän keltaista tiilitaloa, jossa vietin elämästäni 7 vuotta. Mä rakastan sitä taloa yhä. Elättelen hulluja suunnitelmia siitä, että mikäli se talo tulee joskus myyntiin, niin mä ostan sen ja muutan siihen mun perheen kanssa. Mä näen jopa unia siitä talosta. Painajaisiakin, useimmiten kyllä ihan onnellisia unia joissa pääsen sisälle katsomaan miten sen nykyiset asukkaat on sisustanu sen talon. Kerran vanha pariskunta oli sisustanu sen täyteen afrikkalaisia veistoksia ja tiikerikuosia ym.

Kun näin ton talon pitkästä aikaa muuton jälkeen, mulle tuli tippa linssiin ja muistoja mieleen. Oon toipunu hyvin kaverien jättämisestä entiselle asuinpaikkakunnalle, "kulttuurishokista", tutun koulun ynnä muun jättämisestä, mutta en siitä etten pääse enää meidän ihanaan taloon. Mua harmittaa kun mulla ei ole kuvia juurikaan sieltä sisältä. Eikä kyllä ulkoakaan. Mutta. Tää postaus käsitteleekin myöhemmin pinnalle tulleita muistoja mun lapsuudesta, enimmäkseen jotain legendaarisia telkkariohjelmia tai pelejä.

Yks mun lapsuusvuosien tärkeimmistä identiteetin rakentajista oli Digimon. Ja tietty Pokemon. Digimonissa oli kuitenkin mun ensimmäinen öö.. piirroshahmoihastus! Aika herttaista vai mitä? Katottiin tossa keväällä Oskarin kanssa kaikki Digimonin ekan tuotantokauden jaksot ja huh sitä nostalgian määrää. Oli hupsua kun muisti vuorosanoja ja jopa jaksoja ulkoa. Lisäksi Digimon-elokuvan katsominen kesällä aiheutti elmää suurempia tunteita, sille me naurettiin ja kikatettiin pieninä ihan hulluna. Ja niistä dubbauksista mä en sano mitään, katsokaa itse jos ette muista...


Pahoittelen huonoa laatua. ;) 



Tässä videoton versio, en löytänyt videon kanssa sellaisena versiona jonka pystyi upottamaan.

Se siitä Digimonista! :) Oon löytäny lähiaikoina jotain tunnusmusiikkeja mulle tosi rakkaista lastenohjelmista. Tässä seuraavassa niitä, fiilistellään...


Kaukametsän pakolaiset. Aww. Tää oli pienelle lapselle järkyttävää mutta silti mieluista katsottavaa!


Ja Kippurahännän kertomuksia. Miksei kukaan muu muista tätä? Tää oli ihan rakkautta pienenä. <3 Ja olisi vieläkin jos jaksoja jostain löytyisi !

Ja tossa viikonloppuna Siiri mainitsi mulle pelistä, jota pelattiin päiväkodissa pääsemättä sitä läpi. Mulle on kaikki nää vuodet ollu arvotuksena sen pelin nimi, oon miettiny pääni puhki mut en ole keksinyt sitä. Ja tässä  se nyt on! King's Quest VII !!

Tän pelin pelaaminen oli erityisen hämmentävää. Varisinkin 6-vuotiaalle! Nytkin jo pelin ajatteleminen saa ihokarvat nousemaan pystyyn...

Siinä pientä nostalgiapläjäystä illalle, nyt vähä kertaamaan matikkaa.. Ainii! Olin zumbaamassa, vähä oli huippukivaa. Tuli kunnolla hiki ja hitto se oli hauskaa!! :)

perjantai 17. syyskuuta 2010

But I'm not leaving less you come with me


Kotiin tänään tullessani yllätyin, ihanku olis ollu kesä. Vettä tuli ja aurinko paistoi. Siitäpä sainkin aihetta syksyn toiselle syysangstille! Huomenna onneksi saa piristystä arkeen kun lähden Keravalle Blue Fieldsin Ullan luo. Siirikin liittyy seuraamme ja päästään taas verestämään lapsuusmuistoja pelailemalla mm. Crash team racingia ;)
Jeejee ihanaa syksyistä maisemaa! Oon aika epeli, muokkailin kuvasta pois kamalan sini-oranssin tynnyrin ja ulkovalon. Kuvien muokkaaminen on mukavaa touhua, jos vaan osaisi käyttää tota ohjelmaa kunnolla. Voisin aikani kuluks vaikka tässä illan mittaan opetella sen käyttöä!

Ilokseni muuten eilen huomasin että SM-liiga alkoi taas. HPK:n osalta tosin tappiolla, mutta nyt tänään tilanne näyttää vähän paremmalta... Enempää en jääkiekosta jää jauhamaan sillä tiedostan ettei (vähäinen) lukijakuntani ole kiinnostunut jääkiekosta. :)

Kuten huomaatte, mun elämäni on tällä hetkellä melko sisällötöntä koska postaukset jää tällasiksi säälittäviksi rääpäleiksi. Viikonloppuna varmaan saan jonkinlaista kuvamateriaalia ja jänniä juttuja kasaan joten voin sitten palailla sunnuntai-iltana niiden kanssa!

Loppuun vielä upeaakin upeampi biisi.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

You've been hit by a Beautiful blogger award!

Siirin blogin Siiri pahuuksissaan lätkäisi minulle blogissaan tällaisen palkinnon, kiitos hurjasti! En mä tiennytkään että blogeihinkin on jo levinnyt nää tällaiset pahukset... ;)

Beautiful blogger awardin saatuaan se pitää laittaa seitsemälle kauniille bloggaajalle eteenpäin.  Lisäksi pitää paljastaa itsestään seitsemän jännää asiaa! :)

1. Palan halusta päästä joskus esiintymään koulun edessä ihan yksinäni - siis ilman muita laulajia muun bändin kanssa. Kunnianhimoista eikö totta!
2. Tuskastun joka päivä katsoessani peiliin - en ole kasvanut pituutta eivätkä hiuksenikaan tee sitä. Totta toki pitää joka päivä peiliin katsoa kasvun toivossa vaikka se vähän typerää onkin...
3. Kyynelehdin tosi helposti vaikka jutellessani äitini/isäni/kenen tahansa kanssa jostain henkilökohtaisesta, siis jostain mikä vähänkin koskee jollain syvemmällä tasolla mua tai perhettäni. Se on hölmö tapa ja puhe juuttuu kurkkuun vaikka oikeasti en olisikaan edes liikuttunut.
4. Olen usein pihi, monesti on käynyt niin etten osta jotain vaatetta mitä tarvitsisin. Toisinaan sitten kulutan kamalasti rahaa kerralla ilman mitään omantunnontuskia.
5. Lasken päiviä tosi kaukaisiin tapahtumiin, jopa tunteja tai minuutteja jos tylsää on...
6. Oon koulun suhteen ihan liian laiska. En jaksa tehdä mitään ja sitten harmittaa kun koetulos on edessä.
7. Mulla ei ole harmainta hajua mitä tahdon tehdä lukion jälkeen. Paniikki!!

Ja eteenpäin palkinto menee...
Untied and Truen Riikalle, Hold your dress!:in Heinille, Shining Landin Sonjalle ja  Hello USA!:n Johannalle. Muita en tähän hätään keksi, olkaa hyvät, olette ansainneet palkintonne! :)

Ensimmäinen syysangsti


Tänään iski muuten tosissaan että hitto, nyt on syksy ja seuraavaan kesälomaan on noin miljoona vuotta aikaa. Lehdet tippuu puista ja masentaa toi ilma kun on niin synkkää ja harmaata ja sateista! Pihalle jäätyy pystyyn kun siellä on kymmenen minuuttia. Muutamana päivänä on sentään ollu ihan mukavan lämmin, joinakin päivinä mittari on näyttänyt jopa 18 astetta. Mutta kyllä mä silti kaipaan niitä 30 asteen helteitä! :) Ja kuvan starana esiintyy Erkka. Aika cool vai mitä...


















Aika söpöinä ollaan... not. Ilmeeni näyttää ihan siltä kuin joku ventovieras setä ois kaapannut mut kainaloonsa ja pistänyt toisen mokoman ottamaan tilanteesta kuvan! Sitä se rakkaus teettää.

Maanantaina oli koulussa juhlan aihetta, uus koulurakennus vihittiin ja paikalla oli itse opetusministeri Henna Virkkunen. Bändillekin oli töitä, soitettiin pari biisiä. Kirkan Hetki lyö ja Elviksen Burning Love. Saatiin ihan hyvää palautetta ja kuviakin sain! Seuraavassa pari oikein edustavaa kuvaa.

Oikein tunnelmissa mukana simmut kii ;)

 Untied and Truen Riikka bassoilee!

Mies ja kitara.

Semmosta. Nyt tiedossa vähän kokeisiin lukua, turhautumista ja muuta mukavaa!

perjantai 10. syyskuuta 2010

I'm going off the rails on a crazy train

Huhhuh mikä olo! Oli pakko jäädä tänään kotiin koska kaikki röörit on aivan tukossa, kuumottaa ja muutenkin on ei niin kauheen hyvä olo. Mutta siitä huolimatta, eilen oli tosi kivaa ja keikka oli hyvä! Heti kun päästiin koulusta, lähdettiin kohti Helsinkiä junalla Oskun kanssa. Siitä sitten taksilla Oskarin veljen (tulevan) vaimon asunnolle ja paikalliseen kreikkalaiseen ravintolaan. Oli tosi hyvää ruokaa, söin kinkku-vuohenjuustopastaa. Nami! Ruokailun jälkeen painelimme taksilla Hartwall-areenalle odottelemaan keikan alkua. Aitiomme näytti tältä:






























Ozzyn esittämät biisit olivat hyviä, tosin lavashow oli aika olematonta: se koostui lähinnä veden ruiskuttelusta yleisön päälle, käsien yhteentaputtamisesta ja "I CAN'T HEAR YOU!" -huudoista. No, ymmärtäähän sen kun eipä toi Ozzy taida olla enää ihan nuoruuden kunnossaan ja saattoipa joillain mömmöilläkin olla osuutta asiaan ;) Onneksi setin loppupäässä tuli sitten niitä munkin tuntemiani biisejä kuten Iron Man, Crazy Train ja tietenkin lopuksi Paranoid! Aavistuksen kulunut biisi joo, mutta oli se hienoa kuulla livenä.












































Tällainen lyhyt postaus tällä kertaa, pidempää tulee sitten kun selviän tästä horroksesta!

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Njääh


Tänään on ollu kyl oikeen tosi hieno päivä. Ei olis yhtään huvittanut nostaa persettä sängystä lämpimän peiton alta, mutta kun kello lähestyi hälyttävästi kaheksaa niin pakko se oli nousta... Kurkku oli hemmetin kipee heti aamusta ja hiukset päin puuta, enkä jaksanu meikatakkaan joten olin aika freesinä koulussa! Oli vähän krapulainen olo jostain syystä, itseasiassa sama olo on yhä vaan ja huomenna pitäis Ozzy Osbournen keikalle lähteä... Sinne pitäis jonkinmoista vaatetusta keksiä tänään, siinäpä vasta onkin sitten pulmaa. Tänään oon saanu aikaseks koulussa käynnin lisäks paketoida Oskarin lahjan. Oskulla on huomenna synttärit ja sen veli kutsui mut ja Oskun kattomaan siis tota keikkaa. Aitiosta päästään kattelemaan, aika siistiä!

Aloin tässä illalla suunnitella uutta banneria blogilleni ja siellä se nyt komeilee! Mielipiteitään saa ihan mieluusti sanoa. Blogini hakee nyt vähän sitä omaa suuntaansa ja tyyliään, tahdon pois päivän asu- blogimassasta. Tavoitteenani on lämminhenkinen ja öh, kujeileva päiväkirjamallinen blogi joka ei erityisemmin suuntaudu mihinkään... Siinä en ole kuitenkaan vielä onnistunut ja tiedostan sen itsekin. Jotain uutta ja jännää pitäisi siis keksiä, mutta mitä, se on ihan toinen juttu jo. Nyt oon niin kuolleen väsynyt että pakko mennä duunailemaan jotain muuta, vois vaikka Oskulle sen kortin väsäillä!

Ps. hiphei uusi lukija pitkästä aikaa! :)

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Retkeily avartaa...


























Aamulla lähdettiin pirteinä polkemaan samaan suuntaan josta olin 30min sitten tullut, eli meille kotiin päin... Meinas itku tulla heti alkumetreillä ku vaihteet oli ihan täyttä paskaa ja mulla oli kuumettakin vähän! Alku ei siis lähteny ihan niinku piti, mutta kyllä se siitä sitten kun pääsin sinuiksi surkeiden vaihteiden kanssa ;) Pidettiin taukoa Luutasuolla Luutalammen rannalla, ja muut lähti pyöräsuunnistamaan paitsi minä, Milena ja Oskari. Osku ja Milena jäi mun seurakseni, koska arvon oppaamme Ari ei suositellut surkeilla vaihteilla pyöräilyä pitkin metsää. Me sitten lähdettiin reippaina hakemaan lähintä rastia...
























Poikettiin suollakin siinä samalla. Huomatkaa upeaakin upeammat muotiluomukset päällämme!























Kivat maisemat siellä oli. Hurjan rastinhaun jälkeen oli aika syödä makkaraa ja joinpa ensimmäistä kertaa elämässäni ihan ihka oikeeta pannukahvia! Hitto oli hyvää, paljon parempaa ku joku Kultamokka...

Siitä sitten lähdettiin taas sotkemaan, tällä kertaa kohti tuntematonta. Meillä oli epäilyksemme siitä, mihin Ari meitä johdatti, mutta se meni ihan pieleen! Mehän ei siis saatu tietää määränpäätämme ennen kuin Ari ilmoitti, että tässä tää meidän leirikeskus nyt on. Kyseessähän oli pieni aukea, jonka lähellä oli pari lampea, ulko-wc ja puuliiteri. Ei tietoakaan juoksevasta vedestä. Onneks olin vähän varustautunut tähän, ja mukana oli kuivashampoota ja muuta tarpeellista. Mähän en meinaan kylmään lampeen menis pesulle vaikka pakotettais! Hyi!





















Meidän telttahan on siis ihan oma lukunsa. Suoraan 70-luvulta kera ihanan maastokuvioinnin! Eikä siinä vielä kaikki, teltta oli muhinut n. 20vuotta samassa pussissa lähes käyttämättömänä, ja haju oli ihan rapsakka. Meidän teltalla oli ihan oma ominaistuoksunsa. Tosta pyykkipoika-pressu-viritelmästä en ees vaivaudu sanomaan mitään.
























Sitten tähän ruokapuoleen! Onnellisina vedettiin navat täyteen aitoa pussiruoka-italianpataa mikä oli kuvasta huolimatta tosi hyvää. Ainakin kun oli fillaroinut sen 20km niin ruoka kyllä maistu ihan eri tavalla miten yleensä...

Kokonaisuudessaan reissu oli tosi onnistunut ja oli hurjan kivaa, melkeinpä kaipaan sinne metsään hirvikärpästen luo takaisin! Lisäksi löysin itestäni ihan uuden puolen: pitkäjännitteisyyden! Jaksoin meinaan kitisemättä polkea pyöräilyosuudet, okei parit mäet talutin mutta tällä kunnolla toi saavutus on jo melkoisen hyvä. Yhteensä polkemista tuli siis noin 35-40km kahdessa päivässä. Satulat oli kovat ja takamus oli kovilla mut hyvin me selvittiin. Me päästiin myös loistamaan tietokilpailussa, jossa kysyttiin kysymyksiä jokamiehenoikeuksista ja olipa sinne mukaan sujautettu muutama kompakysymyskin joita jotkut pohti sen puol tuntia. Mutta eipä siitä sen enempää. Sen verran kuitenkin sanon etten ihan vähään aikaan lähde fillaroimaan...

torstai 2. syyskuuta 2010

JÄÄTYMINEN



















On meinaan aivan julmetun kylmä! Tahdon ihanan helteen takaisin... En valittanut kesällä kertaakaan ihanasta lämpimästä ilmasta, en vaikka oli +32 ja aurinko porotti täysillä (okei ehkä pari kertaa tuskastelin kun oli kuuma nukkua, mutta se nyt on ihan inhimillistä). Sellanen ilma sopi mulle oikein loistavasti. Monet luokalla sanoo että odottivatkin jo syksyä, mä en sitten pätkän vertaa. En olis pistäny hanttiin vaikka lämpimät ilmat ois jatkunu pitkälle syksyyn. Ja voin ihan tosissani sanoa että eipä haittais vaikka talvikin jäis välistä ja tulis hellettä joulukuuksikin! En oo koskaan ollu mikään talvi-ihminen ja lumi ja pakkanen ällöttää mua. Lumen ansiosta kastuneet lahkeet, jäätyneet sormet ja paksut talvitakit ja kerrospukeutuminen... EI KIITOS!

Kauhistelen jo valmiiks tulevaa talvea. Mitä jos siitä tulee yhtä helvetin kylmä ja pitkä ku viime talvesta? Mä en tuu kestämään sitä, en suostu menemään ulos kertaakaan jos pakkasta on enemmän ku -15. Mun mielestä on hullua kun ihmiset menee ihan innoissaan luistelemaan, hiihtämään ja tekemään ties mitä ratkiriemukasta kun pakkasta on -25. Mulle koko jutun ajatteleminen aiheuttaa jo melkein oksennusrefleksin. Ja entäs sitten ne kouluaamut kun pitää nousta kuudelta ja huomata että aha, ulkona on kolkyt astetta pakkasta, minäpä menen odottelemaan tien viereen koulutaksia joka on todennäköisesti 30min myöhässä, ja kun taksi suvaitsee viimein saapua ei kuski edes pahoittele myöhästymistä. Muutamaan kertaan tollasia kiduttavia, raivostuttavia myöhästymisiä tapahtu viime talvena, ja kyllä sappi kiehu siinä vaiheessa...











Sen sijaan tällaset maisemat miellyttää mua toden teolla. Lasken jo tunteja tohon matkaan kun pääset tästä kylmästä Suomihelvetistä lämpöseen Kanariaparatiisiin, edes sitten siksi viikoksi. Suomi on ihana maa joo, mutta sen kylmä syksy, talvi ja alkukevät vois olla pikkasen lyhyempiä eikä kestää elokuusta huhtikuuhun. Pieni osa musta toivottaa siis ilmastonmuutoksen tervetulleeksi, sama se vaikka sitä lunta nyt ei joka joulu tulisikaan. Lunta kaipaavat voi aina mennä Lappiin.

Mutta huomenna onkin edessä ihana urheilupäivä, toimitsijan hommissa. Ja huomenna haetaan vanhojentanssipuku kotiin! Rakkautta!

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Väsymyskuolema

Tää aamu alkoi tosi loistavasti, nukuin hieman pommiin ja aamulla aikaa meikkaamiselle, pukemiselle, peseytymiselle, syömiselle ym. pikkujutulle oli aikaa tasan 15min. Selviydyin tästä kuitenkin aika hyvin ja olin koulussa just kun kellot soi. Tänään on ollu kunnon stressipäivä ku unohdin taas pari paitaa kotiin jotka mun piti lähettää niiden ostajalle, sit tänään olis pitäny maksaa agilityn maksu mut en kehdannu iskältä enää rahaa pyytää tai iskee laskua nenän eteen ku sain tänään rahat jo siihen viikonlopun retkeilyhommaan. Lisäks ratsastus pitäis maksaa ja ja ja... Miksei monopolyraha kelpaa :(

Väsymys painaa ihan hulluna. Taas on semmonen olo et jotain pitäis tehä, jotain oon nyt jättäny tekemättä. Ehkä noi rahajutut vaan painaa mieltä... Lisäks se pukukin pitäis joskus maksaa, laskussa luki et huomenna viimeistään mut rahojen saamisesta ei oo varmuutta. Hitto soikoon! Kiva kun tässä iässä saa jo panikoida jotain laskuja ja muuta tylsää. Vois hakea vähän suklaata niin tulis parempi mieli. Nyt pitäis käydä kattomassa meidän ikivanhan teltan kunto kun sen pitäis päästä käyttöön viikonloppuna! Lähdetään lukion retkeilykurssille, opettaja ei suostu kyllä kertomaan minne, mut yövytään kuulemma metsän keskellä ym. hyvin jännää. Yks retkelle lähtevistä pojista kerto että lauantai-sunnuntai väliseks yöks on luvattu 3 astetta, joten eipä tuu kylmä ei... Samaan telttaan pitäis mahtua n. 3-4 ihmistä, ja mä joudun jakamaan telttani kolmen miehen kanssa. Kuulostaapa hyvältä!











Voin sitten laitella sunnuntaina hilpeitä kuvia kämppäilyreissustamme. Juoksevaa vettähän ei ole siis tarjolla, mistä mä vähän protestoin. Miespuolinen liikunnanmaikka ei osaa ottaa huomioon naisten punaisten kelien tarpeita. Pieni feministi heräs sisälläni retkeilykurssin infotilaisuudessa :)