Lapsuusmuistoja!

Mä rakastan mun lapsuutta. Ainakin näin jälkeenpäin. Mulla oli oma huone, mukavasti leluja, kivoja kavereita ja kaikki kohdallaan. Erityisesti rakastin meidän keltaista tiilitaloa, jossa vietin elämästäni 7 vuotta. Mä rakastan sitä taloa yhä. Elättelen hulluja suunnitelmia siitä, että mikäli se talo tulee joskus myyntiin, niin mä ostan sen ja muutan siihen mun perheen kanssa. Mä näen jopa unia siitä talosta. Painajaisiakin, useimmiten kyllä ihan onnellisia unia joissa pääsen sisälle katsomaan miten sen nykyiset asukkaat on sisustanu sen talon. Kerran vanha pariskunta oli sisustanu sen täyteen afrikkalaisia veistoksia ja tiikerikuosia ym.

Kun näin ton talon pitkästä aikaa muuton jälkeen, mulle tuli tippa linssiin ja muistoja mieleen. Oon toipunu hyvin kaverien jättämisestä entiselle asuinpaikkakunnalle, "kulttuurishokista", tutun koulun ynnä muun jättämisestä, mutta en siitä etten pääse enää meidän ihanaan taloon. Mua harmittaa kun mulla ei ole kuvia juurikaan sieltä sisältä. Eikä kyllä ulkoakaan. Mutta. Tää postaus käsitteleekin myöhemmin pinnalle tulleita muistoja mun lapsuudesta, enimmäkseen jotain legendaarisia telkkariohjelmia tai pelejä.

Yks mun lapsuusvuosien tärkeimmistä identiteetin rakentajista oli Digimon. Ja tietty Pokemon. Digimonissa oli kuitenkin mun ensimmäinen öö.. piirroshahmoihastus! Aika herttaista vai mitä? Katottiin tossa keväällä Oskarin kanssa kaikki Digimonin ekan tuotantokauden jaksot ja huh sitä nostalgian määrää. Oli hupsua kun muisti vuorosanoja ja jopa jaksoja ulkoa. Lisäksi Digimon-elokuvan katsominen kesällä aiheutti elmää suurempia tunteita, sille me naurettiin ja kikatettiin pieninä ihan hulluna. Ja niistä dubbauksista mä en sano mitään, katsokaa itse jos ette muista...


Pahoittelen huonoa laatua. ;) 



Tässä videoton versio, en löytänyt videon kanssa sellaisena versiona jonka pystyi upottamaan.

Se siitä Digimonista! :) Oon löytäny lähiaikoina jotain tunnusmusiikkeja mulle tosi rakkaista lastenohjelmista. Tässä seuraavassa niitä, fiilistellään...


Kaukametsän pakolaiset. Aww. Tää oli pienelle lapselle järkyttävää mutta silti mieluista katsottavaa!


Ja Kippurahännän kertomuksia. Miksei kukaan muu muista tätä? Tää oli ihan rakkautta pienenä. <3 Ja olisi vieläkin jos jaksoja jostain löytyisi !

Ja tossa viikonloppuna Siiri mainitsi mulle pelistä, jota pelattiin päiväkodissa pääsemättä sitä läpi. Mulle on kaikki nää vuodet ollu arvotuksena sen pelin nimi, oon miettiny pääni puhki mut en ole keksinyt sitä. Ja tässä  se nyt on! King's Quest VII !!

Tän pelin pelaaminen oli erityisen hämmentävää. Varisinkin 6-vuotiaalle! Nytkin jo pelin ajatteleminen saa ihokarvat nousemaan pystyyn...

Siinä pientä nostalgiapläjäystä illalle, nyt vähä kertaamaan matikkaa.. Ainii! Olin zumbaamassa, vähä oli huippukivaa. Tuli kunnolla hiki ja hitto se oli hauskaa!! :)