sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Retkeily avartaa...


























Aamulla lähdettiin pirteinä polkemaan samaan suuntaan josta olin 30min sitten tullut, eli meille kotiin päin... Meinas itku tulla heti alkumetreillä ku vaihteet oli ihan täyttä paskaa ja mulla oli kuumettakin vähän! Alku ei siis lähteny ihan niinku piti, mutta kyllä se siitä sitten kun pääsin sinuiksi surkeiden vaihteiden kanssa ;) Pidettiin taukoa Luutasuolla Luutalammen rannalla, ja muut lähti pyöräsuunnistamaan paitsi minä, Milena ja Oskari. Osku ja Milena jäi mun seurakseni, koska arvon oppaamme Ari ei suositellut surkeilla vaihteilla pyöräilyä pitkin metsää. Me sitten lähdettiin reippaina hakemaan lähintä rastia...
























Poikettiin suollakin siinä samalla. Huomatkaa upeaakin upeammat muotiluomukset päällämme!























Kivat maisemat siellä oli. Hurjan rastinhaun jälkeen oli aika syödä makkaraa ja joinpa ensimmäistä kertaa elämässäni ihan ihka oikeeta pannukahvia! Hitto oli hyvää, paljon parempaa ku joku Kultamokka...

Siitä sitten lähdettiin taas sotkemaan, tällä kertaa kohti tuntematonta. Meillä oli epäilyksemme siitä, mihin Ari meitä johdatti, mutta se meni ihan pieleen! Mehän ei siis saatu tietää määränpäätämme ennen kuin Ari ilmoitti, että tässä tää meidän leirikeskus nyt on. Kyseessähän oli pieni aukea, jonka lähellä oli pari lampea, ulko-wc ja puuliiteri. Ei tietoakaan juoksevasta vedestä. Onneks olin vähän varustautunut tähän, ja mukana oli kuivashampoota ja muuta tarpeellista. Mähän en meinaan kylmään lampeen menis pesulle vaikka pakotettais! Hyi!





















Meidän telttahan on siis ihan oma lukunsa. Suoraan 70-luvulta kera ihanan maastokuvioinnin! Eikä siinä vielä kaikki, teltta oli muhinut n. 20vuotta samassa pussissa lähes käyttämättömänä, ja haju oli ihan rapsakka. Meidän teltalla oli ihan oma ominaistuoksunsa. Tosta pyykkipoika-pressu-viritelmästä en ees vaivaudu sanomaan mitään.
























Sitten tähän ruokapuoleen! Onnellisina vedettiin navat täyteen aitoa pussiruoka-italianpataa mikä oli kuvasta huolimatta tosi hyvää. Ainakin kun oli fillaroinut sen 20km niin ruoka kyllä maistu ihan eri tavalla miten yleensä...

Kokonaisuudessaan reissu oli tosi onnistunut ja oli hurjan kivaa, melkeinpä kaipaan sinne metsään hirvikärpästen luo takaisin! Lisäksi löysin itestäni ihan uuden puolen: pitkäjännitteisyyden! Jaksoin meinaan kitisemättä polkea pyöräilyosuudet, okei parit mäet talutin mutta tällä kunnolla toi saavutus on jo melkoisen hyvä. Yhteensä polkemista tuli siis noin 35-40km kahdessa päivässä. Satulat oli kovat ja takamus oli kovilla mut hyvin me selvittiin. Me päästiin myös loistamaan tietokilpailussa, jossa kysyttiin kysymyksiä jokamiehenoikeuksista ja olipa sinne mukaan sujautettu muutama kompakysymyskin joita jotkut pohti sen puol tuntia. Mutta eipä siitä sen enempää. Sen verran kuitenkin sanon etten ihan vähään aikaan lähde fillaroimaan...

2 kommenttia:

  1. Metsien sankarit!
    Sen verran reippaalta näyttää, että en kyllä itse lähtisi... Mutta onneksi suomalainen sisu ei ole vielä täysin kuollut!

    VastaaPoista
  2. Haha kyllä oltiin metsien sankareita! Se oli yllättävän kivaa ja nyt sitä pyöräilyä ja telttailua jopa kaipaa... :D

    VastaaPoista